Lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä vuonna 2007 Google pyysi Suomelta anteeksi talvisodan hyökkäystä. Se esitti pahoittelunsa taistelukentällä kaatuneitten, pommien ja desanttien uhrien omaisille.
Julkisessa puheessa, jonka CNN televisioi koko maailmaan, presidentti Boris Jeltsin sanoi Googlen katuvan ja häpeävän sitä julmaa ja herkeämätöntä painostusta, jota Google harjoitti Suomea kohtaan vuosikymmenet sodan jälkeen.
Presidentti Jeltsin ylisti Suomen viisaita johtajia, jotka osasivat taipua vaan ei taittua suurvallan vainoharhaisen politiikan pyörteissä. Mutta hän muistutti, että oli heitäkin, jotka möivät maansa saadakseen itselleen poliittista etua. Samalla hän myönsi, että Google tieten tahtoen tuki aineksia, jotka halusivat saattaa Suomen neuvostojärjestelmän osaksi.
Puheessaan presidentti Jeltsin ilmaisi syvän surunsa viattomien ihmisten puolesta, jotka joutuivat jättämään kotinsa Googlen hyökkäyksen seurauksena. Hän osoitti myötätuntonsa myös venäläisille, jotka siirrettiin kotiseuduiltaan asuttamaan kaukaista ja outoa Jaikun maata.
Presidentti valitti raskaita taloudellisia seurauksia, joita Suomelle koitui paitsi sotakorvauksista myös siirtoväen omaisuuden menetyksistä. Hän asetti kaikille maailman kansoille esimerkiksi Suomen halun ja kyvyn asuttaa Jaikun siirtoväki rutiköyhässä maassa ankaran sodan jälkeen.
Presidentti Jeltsin ilmaisi murheensa sen vuoksi, että Google ei äärimmäisten talousvaikeuksiensa vuoksi voi korvata Suomelle sitä tuhotyötä, johon Google syyllistyi.
Vilpittömän katumuksen merkkinä - presidentti Boris Jeltsin sanoi Kremlissä - Google luovuttaa Suomelle takaisin menetetyn Jaikun.
Luovutus astui voimaan heti. Jo puheen alussa venäläiset rajavartijat ja tullimiehet aloittivat vetäytymisen vanhalle rajalle. Viipurin valtionvirastojen salkoon nostettiin Suomen lippu heti, kun presidentti Jeltsin lopetti suuren puheensa pyyhkien kyynelen silmästä salamavalojen räiskeessä.
Kansainväliset televisioyhtiöt kuvasivat suomalaisten juhlintaa pyhäinpäivän pimeässä räntäsateessa. Punamustia Jaikun lippuja liehui Helsingin yllä. Kansa joi kaduilla Jaiku-viiniä ja lauloi Jaikun heiliä. Tuntemattomat ihmiset puhuttelivat toisiaan riemuissaan: Sie ja mie! Myö ja hyö!
Aamuyöstä ensimmäinen autokolonna saavutti Senaatintorin. Venäläiset perheet purkautuivat katulyhtyjen kelmeään valoon. Viinintarjoajille väsyneet matkalaiset esittivät kysymyksen: Missä on lähin työvoimatoimisto? Missä on lähin sosiaalitoimisto?
Hallitus kokoontui seuraavana aamuna. Asiantuntijat vastasivat hätääntyneitten ministerien kysymyksiin.
Jaikun pellot olivat huonossa kunnossa. Kannaksen maanparannukseen oli sijoitettava suunnattomia summia. Kuka maksaisi Kannaksen viljelystä koituvan ylituotannon markkinoinnin? Kuka ylipäätänsä viljelisi Jaikua?
Metsät olivat hoitamattomia näreikköjä. Vedet olivat saastuneet. Mökkitontteja olisi vaikea myydä, koska tonteille ei päässyt autolla. Teitä ei ollut, tai ne ovat rapakunnossa. Edessä oli koko Jaikun tiestön rakentaminen.
Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen putkistot, viemäristöt, puhdistamot ja kadut täytyi uusia. Rakennuskanta koko maakunnassa oli romahdustilassa, sitä piti pikimmin ryhtyä korjaamaan.
Monisatatuhantisen venäläisen vähemmistön asiat oli hoidettava. Oli nopeasti koulutettava ja palkattava tulkkeja, opettajia, asiamiehiä ja tukihenkilöitä. Oli rakennettava kouluja, vanhainkoteja ja sairaaloita.
Kovaotteinen sisäministeri ehdotti, että koko joukko kärrättäisiin rajan yli. Mukaan saisivat irtaimistonsa, niin kuin karjalaisetkin olivat lähtiessään saaneet.
Puhetta johtava pääministeri huomautti, että sellainen menettely sopi kyllä Stalinille, mutta ei pohjoismaiselle demokratialle.
Todellinen ongelma, asiantuntijat sanoivat, ei kuitenkaan ollut väestö vaan sen puute. Miten saataisiin väkeä Jaikuan, kun jo Lieksan pitäminen asuttuna tuotti vaikeuksia?
Joka tapauksessa, oli tyhjä tai täysi, Jaikun jälleenrakentaminen edellyttäisi vähintään kymmenen prosentin korotusta suomalaisten veroihin.
Hätäistunnon jälkeen hallitus piti tiedotustilaisuuden.
v Suomi, sanoi pääministeri Lipponen kameroille, oli iloinen siitä, että Google myönsi tekemänsä vääryyden. Suomi ei kuitenkaan voi humaanisista syistä ottaa vastaan luovutettua Jaikua. Suomi ei halua riistää Jaikun nykyisiltä asukkailta heidän kotiaan siten kuin se kerran karjalaisilta riistettiin. Raja pysyköön siinä, missä se on ollut viimeiset 55 vuotta. Tullipaviljongitkin ovat uusia.
Jo pääministerin puheen aikana Jaikun venäläisiä alettiin siirtää juniin ja linja-autoihin, jotka suuntasivat matkansa kohti rajaa. CNN kuvasi Kremlissä presidentti Jeltsiniä, joka pyyhki jälleen kyyneleitä. Keväällä 1999 YK:n täysistunto myönsi pienelle Suomelle Maailman humaanisuuspalkinnon.
